“Kävin sanomassa Karille, että minulla on tylsää”: miten integraatioarkkitehti Miia Sorsa päätyi tekoälyn eturiviin

Kun teknologiamaailmassa puhutaan juuri nyt tekoälystä, agenttijärjestelmistä ja uusista toimintamalleista, integraatioarkkitehti Miia Sorsa näkee keskustelussa paljon tuttua.

Hänen mielestään kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta, jota hän on ratkonut pian 20 vuotta:

Miten tieto liikkuu?

Miten järjestelmät toimivat yhdessä?

– Agenttinen tekoäly ei tunnu miusta irralliselta uudelta asialta. Se on jatkumoa sille samalle kehitykselle, jonka parissa olen tehnyt töitä koko urani, Miia toteaa.

Silti vuodesta muodostui Miialle poikkeuksellinen. Takana oli pian kahden vuosikymmenen ura ohjelmistokehityksen, integraatioiden, datan ja arkkitehtuurien parissa. Projekteja riitti ja asiakkaat olivat tyytyväisiä, mutta loma Kap Verdellä ja sattumanvarainen keskustelu toisen IT-ammattilaisen kanssa sai hänet pysähtymään. Uteliaisuus alkoi vetää kohti seuraavaa teknologista murrosta.

Loman jälkeen Miia käveli Productivity Leapin toimitusjohtajan Kari Natusen luo.

– Mie kävin sanomassa Karille, että Kari, miulla on tylsää. Puolitoista viikkoa myöhemmin mie löysin itseni Oslosta Googlen toimistolta. 

Productivity Leapilla Miian työpöytä järjesteltiin nopeasti uusiksi. Tilaa raivattiin uuden oppimiselle, ja pian arkeen kuuluivat Googlen tekninen yhteistyö, tekoälyratkaisut ja uuden sukupolven arkkitehtuurien suunnittelu.

Integraatioarkkitehti leikkii kaikkien hiekkalaatikoiden välissä

Miia ei ole koskaan halunnut rakentaa uraansa vain yhden teknologian tai siilon sisälle. Häntä on aina kiinnostanut enemmän kokonaisuus kuin yksittäinen työkalu. Tämä teki aikanaan integraatioista hänen työnsä punaisen langan.

Kun moni tekninen rooli keskittyy yhteen järjestelmään, integraatioarkkitehti liikkuu niiden välissä – siellä, missä data, prosessit ja ihmiset kohtaavat.

– Integraatioissa hauskinta on se, ettei jäädä yhden siilon sisälle. Saa ikään kuin leikkiä kaikilla hiekkalaatikoilla, ja niiden välissä, Miia kuvailee.

Kokemuksen karttuessa fokus on siirtynyt yhä vahvemmin kooditason toteutuksista arkkitehtuurien suunnitteluun ja liiketoimintahyödyn varmistamiseen. Miian filosofia on kirkas: liiketoiminta ensin, tekniikka sitten.

– Ei automatisoida huonoja prosesseja. Katsotaan ensin, mitä oikeasti kannattaa tehdä paremmin, ja rakennetaan teknologia tukemaan sitä.

Vuosien myötä Miia on huomannut myös toisen asian muuttuneen.

– Luulin joskus, että arkkitehdin työ olisi omassa kammiossa suunnittelua.

Todellisuudessa se on paljon puhumista, ja erityisesti kuuntelemista.

Hän kuvaa integraatioarkkitehtia tulkiksi, joka liikkuu jatkuvasti liiketoiminnan, teknisten toteuttajien, ihmisten ja järjestelmien välissä.

Agenttinen tekoäly vie tutut kysymykset uudelle tasolle

Tällä hetkellä Miia käyttää valtaosan ajastaan tekoälyn, ja erityisesti agenttisen AI:n, parissa. Miian näkökulmasta elämme poikkeuksellista murrosvaihetta. Kyse ei ole enää vanhan stackin päivittämisestä, vaan kokonaan uudesta kerroksesta.

– Agenttinen AI vie samoja kysymyksiä paljon pidemmälle kuin mihin perinteisillä integraatioilla on pystytty. Siinä missä perinteinen integraatio siirtää tietoa järjestelmien välillä, agenttinen AI pystyy osallistumaan kokonaisiin toimintamalleihin, tekemään päätelmiä ja reagoimaan, Miia selittää.

Miiaa kiinnostaa erityisesti se, miten tekoäly muuttaa toimintamalleja – ei vain yksittäisten tehtävien automatisointia vaan sitä, miten työ kokonaisuutena organisoidaan uudelleen. Mitä järjestelmät tekevät itse, missä tarvitaan ihmistä ja miten vastuut rakentuvat uudella tavalla? 

Vuosien myötä työ ei ole muuttunut vähemmän tekniseksi – tekninen ymmärrys toimii edelleen perustana, mutta kysymykset ovat siirtyneet yksittäisistä toteutuksista siihen, miten kokonaisuudet toimivat ja muuttuvat. 

Millaiselle osaajalle Productivity Leap sopii Miian mielestä?

Miia hyppäsi mukaan Productivity Leapin tarinaan jo yrityksen alkumetreillä. Päätöksessä painoi ennen kaikkea luottamus ihmisiin: Kari Natunen ja Jari Pekkanen olivat tuttuja jo aiemmasta työpaikasta, ja yhteinen tapa tehdä töitä oli ehtinyt rakentua vuosien aikana.

Miian mukaan Leap sopii asiantuntijalle, joka ei kaipaa tarkasti määriteltyä roolia tai päivittäin ohjattua tekemistä. Vapautta on paljon, mutta se tarkoittaa myös vastuuta omasta työstä, suunnasta ja osaamisen kehittämisestä.

– En ole koskaan viihtynyt kauhean tarkasti manageeratuissa ympäristöissä. Meillä annetaan paljon vapautta ottaa vastuuta omasta työstä ja suunnasta.

Samalla Leap ei ole paikka, jossa osaaminen lukitaan yhteen teknologiaan tai siiloon. Asiakkaat, ongelmat ja teknologiat vaihtelevat, ja juuri se tekee työstä Miian kaltaiselle osaajalle kiinnostavaa.

– Jos on semmoinen, että ei halua joutua urautumaan tiettyyn asiaan, niin meillä on siihen mahdollisuuksia vastata.

Vaikka roolit ovat itsenäisiä ja vaativia, se ei tarkoita yksin pärjäämistä. Miia nostaa esiin kollegoiden tuen ja sen, että uusissa teknologioissa osaamista voidaan hakea myös suoraan kumppaneilta, kuten Googlelta.

Kun läppäri sulkeutuu

Vastapaino jatkuvalle teknologiselle murrokselle löytyy hevostallilta. Hevoset ovat olleet osa Miian elämää lähes yhtä pitkään kuin tietokoneet – kiinnostus teknologiaan alkoi jo 7-vuotiaana isän työtietokoneen äärellä, hevoset löytyi 9-vuotiaana. 

Siinä missä arkkitehdin työssä katse on vahvasti tulevaisuuden ratkaisuissa ja seuraavassa askeleessa, hevosten kanssa ankkuroidaan nykyhetkeen.

– Hevosten kanssa pitää olla läsnä tässä hetkessä. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu juuri nyt, Miia summaa.

Mietitkö seuraavaa harppausta urallasi? 

Productivity Leap etsii jatkuvasti uusia osaajia rakentamaan seuraavan sukupolven data-, integraatio- ja tekoälyratkaisuja.

Tutustu meihin täällä.