1. Sinulla on ollut erittäin mielenkiintoinen polku IT-ammattilaiseksi. Kerrotko siitä millä tavoin hakeuduit alalle?
Suunnitellessani tulevaisuuttani lukioajan jälkeen, ei vielä ollut olemassakaan termiä informaatioteknologia ja tietokoneistakin puhuttiin jonain etäisinä utopioina. Erinäisten sattumusten kautta päädyin sitten hakeutumaan lastentarhanopettajakoulutukseen ja siitä sukeutuikin ammatti 15 vuodeksi ja niistä viimeiset 10 vuotta toimin myös päiväkodin johtajana.
Ensimmäisen käytetyn 286-koneeni ostin vuonna 1993 ja olin aivan haltioissani DOS 3.1 -käyttöjärjestelmästä ja Word Perfect 5.1 -tekstinkäsittelyohjelmasta - molemmat täysin tekstipohjaisia. Etenkin Word Perfectin makrot lumosivat mahdollisuuksillaan tehdä napin painalluksella mitä monimutkaisempia operaatioita. Silloisen esimieheni, innovatiivisuuteen myötämielisesti suhtautuvan päivähoidon osastopäällikön, sain myös vakuutettua tietokoneen hyödystä päiväkodin johtajan työssä ja hän hankki minulle töihin Joensuun rahatoimiston vanhan 286:n, jolla tein Word Perfect -makroja mm. päivähoitomaksujen määritykseen sekä erilaisia rekistereitä, joista voi kätevästi hakea usein tarvittavia tietoja toimistoarjen rutiinitehtäviä helpottamaan. Melko pian osastopäällikkö palkitsi kehitystyöni hankkimalla käyttööni upouuden 486DX4 -koneen, ja nälkä oppia ohjelmointia alkoi kasvaa kasvamistaan.
Vuonna 1997 kuulin viiden viikon mittaisesta Visual Basic -kurssista, jonne hain ja myös pääsin. Tein kurssilla kirjaimista ja lukemaan oppimisesta kiinnostuneelle Aino-tyttärelleni opetusohjelman, jossa opeteltiin hahmottamaan yksinkertaisia sanoja niihin liitettyjen kuvien avulla ja lisäksi muistipelityyliin yritettiin muistaa, mitä kirjaimia sanassa oli. Liekö ohjelmalla ollut jotain tekemistä sen kanssa, että hän nyt keväällä 2020 valmistui maisteriksi Helsingin yliopiston kirjallisuuden tutkimuksen koulutusohjelmasta, pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.
Lopullinen päätökseni tietojenkäsittelytieteen opintoihin lähtemisestä syntyi, kun vuonna 1998 ohjelmistoalan työvoimapulan ratkaisemiseksi yliopistoissa käynnistettiin muuntokoulutuksia. Näistä yksi, tietojenkäsittelytieteenmaisteriopintoihin tähtäävä, koulutusohjelma järjestettiin Joensuun yliopistossa. Aloitin opinnot ja vajaan kahden vuoden jälkeen oli jo laudatur-opinnot tehty ja opintojen B-harjoittelu käsillä. Kysyin harjoittelupaikkaa Karjalan Tietovalta -nimiseltä yritykseltä, jonka haastattelussa sitten sovittiin, että se on samalla myös työpaikkahaastattelu - ja sillä tiellä olen tänäkin päivänä. Erinäisten yrityskauppojen myötä firman nimi vaihtui monesti ja koko kasvoi parinkymmenen työntekijän yksiköstä yli 70 tuhannen jättiläiseksi.
2. Harrastuksia ja työn ulkopuolisia juttuja sinulla on menossa laajalla rintamalla jatkuvasti, musiikkia, rakennusta, autojen laittamista. Onko noissa yhtymäkohtia IT-alalle? Analogioita tai oppeja mitä voi hyödyntää työssä?
Hieman vaikeaa on sanoa mikä on harrastusta ja mikä loputonta uteliaisuutta ja kiinnostusta oppia tekemään kiinnostavia asioista itse. Musiikki on minulle kaikki kaikessa. Soitan paikallisessa Rosteri Steelband -yhtyeessä sopraanopannua nyt jo 12:tta vuotta. Steelpannut ovat 200 litran terästynnyreistä tehtyjä soittimia, jotka on meidän bändille valmistanut kiteeläinen ystäväni Simo Tiainen. Viime vuosina olen myös sovittanut yhtyeelle muutamia uusia kappaleita, mikä sekin on ollut omanlainen aluevaltaus oman osaamiseni kehittämisessä. Lisäksi soitan kitaraa ja pitkäaikanen mutta hitaahkosti etenevä tavoite on oppia soittamaan harmonikkaa, jonka osaajia katson kunnioittaen ylöspäin. Jonain päivänä myös harmonikka saadaan repertuaariin.
Vuonna 2010 päätin hankkia ajokortin linja-auton ajamiseen, koska jostain syystä se tuntui tosi hyvältä ajatukselta. D-kortilla ei itsessään tee juuri mitään, koska matkustajia kuljettaakseen tarvitsee myös ammattipätevyyden. Kesälomani 2010 kuluikin Kuusamossa ammattipätevyyskoulutuksessa, jonne meninkin, koska lähempänä ei ollut kursseja silloin tarjolla. Pätevyyskoulutuksen ja -testien jälkeen ilmoittauduin paikalliselle Savo-Karjalan Linjalle tilausajokuljettareserviin ja heti lokakuussa ajoin sitten ensimmäisen tilausajokeikkani.
Satunnaisten ajokeikkojen ja leipätyön yhteensovittaminen onnistuu nykyisessä työpaikassa todella hyvin, sillä työn tekemisen ajankohta on joustavasti sovittavissa. Voisi sanoa, että harvoilla on mahdollisuutta olla töissä etänä niin erilaisissa paikoissa kuin minulla on.
Noiden harrastusten ja sivutyön lisäksi päivät kuluvat erilaisten projektien kimpussa. Suurin näistä on ollut kesähuvilan rakentaminen, joka alkoi vuonna 2004. Paikka kesähuvilalle löytyi kun haettiin asuntovaunuiluun sopivaa rantapaikkaa. Sirpa-vaimo löysi Kiihtelysvaarassa sijaitsevan paikan ja viikon päästä ensi käynnistä tontti oli meidän. Pian päädyttiin siihen, että sinne rakennetaan huvila, sauna ja tarvittavat talousrakennukset. Päätin opetella käyttämään AutoCAD:iä ja tehdä tarvittavat piirustukset itse. Samalla määräsin itseni vastaavaksi rakennusmestariksi ja rakennettiin käytännössä kaikki omin käsin. Loppukatselmoinnissa rakennusustarkastaja totesi, että kun itselleen tekee, niin varmasti tulee hyvä ja näin tässäkin tapauksessa.
Pienempiä projekteja on autojen, traktorin ja erilaisten koneiden huoltaminen ja korjaaminen. Ihan pienestä pitäen olen purkanut ja koonnut kaikenlaisia laitteita, koska ne ovat olleet joko rikki tai kiinnostaa ymmärtää koneen mekanismin toiminta. Mökillä oleva vuosimallin -81 Zetorin varaosat ovat Virossa hämmentävän halpoja. Kotona on pihassa kolme Mersua: Sprinter kevyt kuorma-auto tavaran kuljetukseen, rouvan C-farmari ja oma silmäteräni, vuosimallin -91 500SE, jonka museorekisteröin ensi vuonna. Kaikkien näiden kunnossapitäminen ja korjaaminen itse on ollut todella opettavaista.
Yhteisenä tekijänä ohjelmistötyössä ja vapaa-ajan projekteissa on ratkaistun ongelman ja uuden oppimisen tuottama onnistumisen ilo. Aikanaan Kuopiossa asuessani eräässä koulutustilaisuudessa kouluttaja sanoi, että menneinä aikoina maalaistalojen isännillä oli tapana päivän päätteeksi pysähtyä, katsoa tiluksilleen ja kiittää itseään hyvin tehdystä työstä. Tuon ohjeen olen ominut itselleni ja vaikkei kukaan muu huomaisi tehtyä askaretta, muistutan itselleni, että tämänkin osasin ja sain tehtyä hyvin.
3. Sinulla on hieman yli vuoden verran kokemusta Productivity Leapissa työskentelystä. Oletko viihtynyt pienemmässä yrityksessä suuren monikansallisen yrityksen jälkeen? Mitä eroja/yhtäläisyyksiä olet havainnut?
Vuonna 2019 loppukesästä viikkojen jaakobinpainin jälkeen päätin tosiaan hypätä valtavasta organisaatiosta paikalliseen start-upiin. Tähän ikään on jo oppinut, että kolikolla on kääntöpuoliensa lisäksi myös reunat eli tilannetta puntaroidessa sen perinteisen plus-miinus -listan tilalle joutuu tekemään plus-miinus-entäs -listan. Mutta utelias kun olen, niin päätin lähteä mukaan pienen ja ketterän kyytiin. Päätöstä helpotti merkittävästi, että tulevina työkavereina olisi jo Karjalan Tietovallasta lähtien työkavereina ja esimiehinä olleita ja myös tuoreempia tuttavuuksia.
Olen tuntenut alusta lähtien olevani lämpimästi tervetullut Productivity Leapin työyhteisöön ja viihdyn erinomaisesti. Merkittävintä on ollut huomata taas se sama yhteisöllisyyys, joka vallitsi saman kokoisessa Karjalan Tietovallassa IT-uran alussa. Jokainen on selkeä osa kokonaisuudessa ja omalla toiminnalla on suora vaikutus yhteisöön. Se voi tietysti olla myös haaste, jos avoimesta ja läpinäkyvästä tavasta toimia unohdetaan pitää huolta. Onneksi meillä asian tärkeys on tunnistettu ja sitä pidetään aktiivisesti keskustelussa, ettei ilma pääse ummehtumaan.
Yhtäläisyytenä ison ja pienen välillä on tietysti taloudelliset lainalaisuudet vaikkapa tarjousten voittamisen ja työtilanteen välillä, mutta meidän palkkaus- ja bonusmalli oikeasti kannustaa tekemään työtä niin, että sitä on asiakkailta tarjolla myös tulevaisuudessa. Jokaisen tekemä ponnistus on myös panostus yhteiseen hyvään, mikä tahtoo hämärtyä isossa organisaatiossa, jossa rivityöntekijä ja johto ovat liian kaukana toisistaan ja toimintatavat ovat usein kovin jäykät.
4. Olet todella kokenut Data engineer/data insinööri, mitä uutta olet oppinut Productivity Leapissa ja mihin suuntaan haluat jatkossa kehittyä?
Alkuajat Productivity Leapilla olivat uuden opiskelun täyttämää. Perehdyin mm. Wherescape -tietovarastoautomatisointivälineeseen, Azure- ja AWS-pilvipalveluihin sekä Databricks -alustaan ja sitä myöten Scala- ja Python -ohjelmointikieliin. Yllätyin isosti oikeastaan kahdesta asiasta: Ensinnäkin siitä, että Productivity Leapissa aidosti kannustetaan uuden oppimiseen ja sitä kautta sertifointeihin ja opiskeluun annetaan myös mahdollisuus. Ja toiseksi yllätyin itsestäni, että oma oppimiskyky on hyvin tallella ja myös motivaatio löytyy tilaisuuden tullen.
Projektit ovat samantyyppisiä kuin aikaisemmassakin työpaikassa, mutta toteutus strukturoidumpaa ja tähtää tekemään toteutuksia harkitummin ja yleiskäyttöisemmin. Jatkossa haluan edelleen syventää osaamistani Azure- ja AWS -pilvipalveluiden parissa.
5. Joulu lähestyy kovaa vauhtia, millaisia terveisiä haluat lähettää laajalle lukijakunnalle näinä outoina rajoitusten aikoina?
Vielä pitäisi jaksaa muistaa, että virus ei pidä joululomaa. Ja kun vertaa näitä aikoja vaikkapa aikoihin 81 vuotta sitten, niin meidän ’uhrauksemme’ asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Kaikille lukijoille toivon rauhallista ja kiireetöntä joulunaikaa - nyt kun siihen on myös oikeasti mahdollisuus.