1. Kuinka ajauduit IT-alalle, oliko sinulla paljon vaihtoehtoja vai heti nuoresta lähtien tiedossa, että IT on se valittu?
Kyllä se IT-ala oli selkeä valinta, kun tietokoneita on tullut räplättyä pienestä pitäen. Alalla työskentelevä isoveli toimi tässä myös esikuvana, ohjelmointiin tutustuin ensimmäisen kerran yläasteikäisenä häneltä perityn Pascal-oppaan myötä, taisi olla jotain Joensuun yliopiston vanhoja kurssimateriaaleja. Lukion aikana viimeistään kävi selväksi että IT-alalalle on hakeuduttava, kun ei mikään muu ala oikein tuntunut kiinnostavalta.
2. Valmistuit yliopistosta tietojenkäsittelytieteen maisteriksi. Mitä oppeja olet voinut hyödyntää yliopistosta? Kuinka kehittäisit yliopisto-opetusta, että se antaisi vielä paremmat valmiudet alla ja työtehtäviin?
Ehkä tärkeimpänä hyötynä koen tietorakenteiden, logiikan sääntöjen ja algoritmien päälle ymmärtämisen, joita voi hyödyntää missä tahansa kontekstissa käytetystä tekniikasta riippumatta. Ala kehittyy niin nopeasti, että käytettävät välineet ja teknologiat vaativat jatkuvaa opiskelua, mutta kuitenkin niin että taustalla vaikuttavat aika pitkälti samat lainalaisuudet.
Omista opinnoista on jo sen verran aikaa, että en tiedä mihin suuntaan opetus on kehittynyt, mutta työelämään siirtymistä helpottamaan olisi hyvä olla riittävästi työharjoittelua ja erilaisiin työvälineisiin tutustumista. Opinnot antavat kyllä hyvän teoreettisen pohjan, mutta työelämään siirtyminen olisi helpompaa kun on jonkinlainen käsitys siitä, mitä alalla oikeasti tehdään, hyvin usein työura kuitenkin alkaa ihan perus koodaaushommilla.
3. Olet intohimoinen taistelulajien harrastaja - kuinka montaa eri tekniikkaa oletkaan harjoitellut? Mikä harrastuksessa viehättä ja erityisesti mikä ajaa useiden lajien salojen selvittämiseen? Mitä oppeja taistelulajit antavat IT-alalla työskentelyyn?
Kaikenlaisia lajeja ja tekniikoita on tullut kyllä harjoiteltua, mutta vanhemmiten kiinnostus on siirtynyt tekniikoista enemmänkin taustalla vaikuttaviin periaatteisiin ja filosofiaan. Omassa harjoittelussa korostuu suoraviivaisuus, realismi ja tehokkuus, mutta toisaalta myös oman mielen hallinta ja tietynlainen aisti- ja tunnemaailman ilmiöihin takertumattomuus, mitä joissain pitkän historian omaavissa itämaisissa lajeissa harjoitetellaan. Tämä jälkimmäinen on oikeastaan se, mikä linkittyy suoraan työelämään ja toki myös elämään yleensäkin. Vaikka nämä taidot on alunperin kehitetty eloonjäämisen edellytykseksi ja kuolemanpelon voittamiseksi täysin erilaisessa maailmassa kuin missä nyt elämme, ei ihmisen tietoisuuden rakenne ole juurikaan noista ajoista muuttunut, joten taitoja voi hyvin soveltaa myös nykyihmisen arkipäiväisiin ongelmiin. Samankaltaisia asioita opetetaan nykyään mindfullnessin tai tietoisuustaitojen nimellä, tosin näissä lähestymistapa aiheeseen on hiukan pehmeämpi.
Karkeasti yleistettynä kyse on siis siitä, että ankkuroidutaan ajatuksien ja tunteiden taustalla olevaan "tietoisuuden taustakankaaseen" joka on vastaava mielentila, jonka voi kokea viettämällä aikaa luonnossa, meditoidessa, tai vaikkapa villasukkaa kutoessa. Kun tämä tila on tietoisesti tunnistettu, voi sen pitkäjänteisellä harjoittelulla ikään kuin "tallettaa lihasmuistiin" siten, että tilaan voi palata halutessaan vaikka kesken työpäivän, jolloin suhde ympäröivään maailmaan, sekä omiin tunteisiin ja ajatuksiin muuttuu ja asioita pystyy tarkastelemaan analyyttisesti turvallisen välimatkan päästä. Tällöin esimerkiksi faktoihin perustuva päätöksenteko on helpompaa.
Tämä linkittyy läheisesti myös flow-tila-käsitteeseen josta monessa yhteydessä kuulee puhuttavan. Kun mielentila on oikea ja turhista ajatuksista vapaa, niin ratkaisut ja teot nousevat suoraan alitajunnasta ilman että joka asiaa tarvitsee pähkäillä tietoisesti ja hommat vaan tuppaavat sujumaan, parhaillaan esim. koodaaminen on juuri tällaista. Tämä ei toki tarkoita sitä ettei asioita pitäisi myös miettiä ja suunnitella ajatuksen kanssa, paras lopputulos on sekoitus näitä molempia sopivassa suhteessa.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen, vaan pitkäjänteinen ja paljon työtä, sekä yrityksiä ja erehdyksiä vaativa prosessi joka kestää loppuelämän, joten treenailtavaa riittää jatkossakin.
4. Olet kuten moni muukin työskennellyt viime aikoina paljon etänä kotoa? Millä saat paletin toimimaan lapsiperheen normiarjen osana? Onko best practice vinkkejä tähän aiheeseen liittyen?
Olen itse asiassa monta vuotta jo suosinut etätöiden tekemistä. Oma työhuone ja laadukkaat vastamelukuulokkeet toimivat aika hyvin. Kun työmatkoihin ei kulu aikaa, niin voi aloittaa ja lopettaa työt aikaisemmin, jolloin jää enemmän aikaa siihen lapsiperheen normiarjen pyörittämiseen. Kannattaa hyödyntää vuorokauden hiljaisia tunteja työntekoon, kun menee ajoissa nukkumaan niin voi herätä hyvissä ajoin tekemään töitä. Iltatyöt huonontavat unen laatua, joten niitä en suosittele.
5. Olet kokeneena full-stack-deleloperina sertifiointunut Low-code-alustaan Productivity Leapin aikana. Miten näet Low-code-alustoilla kehittämisen verrattuna uusiin java-tekniikoihin?
Selkeästi Low-code-välineiden suunnittelussa on tunnistettu yleisiä sovelluskehityksen ongelmia ja on tarjottu ratkaisuja näihin. Esimerkiksi Outsystemsin kehitysvälineisiin ja konseptiin tutustuessa on tullut monta ahaa-elämystä ja olen todennut että kyllähän tässä on mietitty asioita. Outsystems on myös panostanut dokumentaatioon ja koulutusmateriaaleihin siten, että sovellukset ja niiden arkkitehtuuri suunnitellaan oikein alusta alkaen, joten onnistumisen edellytykset on kyllä hyvin kasassa.
Perinteisillä ohjelmointikielillä kehittämisessä on se ongelma, että arkkitehtuuri ja ratkaisujen laatu riippuu pitkälti tiimin osaamistasosta ja siitä, ohjataanko tekemistä riittävästi. Asioita voi kyllä tehdä hyvin, mutta se vaatii paljon työtä, päteviä tekijöitä eri rooleissa ja selkeät mentelmät millä homma pidetään kasassa. Outsystemsin tapauksessa väline itsessään ohjaa tekemistä siihen muottiin, että oikeista toimintatavoista on vaikea poiketa ja valmista koodiakin syntyy huomattavan nopeasti.